Voihan vadelma!

Joopa joo....
Enpä sit ole typoja korjannut, enkä sen pahemmin muutakaan tänne kirjotellut...

Torstai tuli taas yllättävän nopeasti (keskiviikko 17.9. Klo 1100), joka tarkoittaa taas autossa möllöttämistä! Ei kai tässä sitten mitään ihmeempiä.
Lepposastihan tällaset päivävuorot kuluu
Mummo kyytiin - mummo terkkariin - terkkarista seuraava mummo kyytiin - mummo kotiin - koulukyyti ja taas sama uudestaan / tätä varioiden edestakaisin! =)

Pari lavettikeikkaa tiedossa ja kohtuu mittanen vuoro (ehkä)... Täähän tässä just on hauskaa! Suunnitteleppa tässä sitten jotain, kun koskaan et voi olla ihan varma, millon pääset himaan! Vuorolista sanoo klo 1600, mut mitäs sit jos vaikka käykin tuuri ja sairaala soittaa kertoakseen, et nyt pitää lähtee vantaalle ja kello on 1558! =)
(aina kannattaa toisaalta elätellä toivoa rahastakin)

No joo! Tuskin on yllämainittua uhkakuvaa pelättävä. 100% tod. näk. täällä ei tapahdu mitään maailmaa mullistavaa, mut ainahan on olemassa mahdollisuus erilaisiin universumin aikavääristymän kaltaisiin poikkeamiin!

Jeeee!
Revin vihdoinkin itseni persiistä yllös (kirjaimellisesti) ja nyt keittiössä näkee lukea lehteä jopa pimen talven halki! Askartelupaskartelua, hikeä, kirosanoja, haljennut sormi ja Tulkoon Valkeus!
Taisin jo useempi kuukausi sitten mainita aiheesta - maalataan eteinen!
Juu juu... Ihan kohta....
Kuudesta ovenlävestä kolme on jo teipattu! Kyllä se vielä valmistuu ennen pois muuttoa, josta ei tosin ole mitään sovittua ajankohtaa - saati suunnitelmaa! =)

Joopa joo...
Tässä sitten työpäivä vierähtikin ja itseasiassa kello on jo rientänyt pioli kahdeksan tietämiin. Kävin olemassa kunnollinen ihminen ja sanoin mummolle Moi!

Ei mulla nyt sit varmaan oikeen muuta olekkaan...
Katellaan mitä elämä tuo tullessaan!