Usko, Toivo, ..... Epätoivo

Jees......

Vai vaatii tääll yleisö jo suorastaan mannaa taivaalta. *epämääräinen hymähdyksen ja tuhahduksen välinen äännähdys*

Niin että tuossa viikko takaperin yritin sitten kerrankin kehitellä jotain hekevää keskustelun poikasta ja suureellista sanottavaa, ihan sellanen pikkujuttunen! Mun puhelin on jostain syystä mua ja mun bloggerointiani vastaan!!!!! Maanantain ja tiistain pitkät työvuorot nimittäin kuluivat (edelleen siis puhutaan viimeviikosta) puhelinta koputellessa, kunnes sitten yhtäkkiä:
"Solun tunniste epäonnistui - reboot - all is gone!"
Vitutus, turhautuminen, tylsistyminen ja luovutus saivat voiton.
Vaihtui viikko ja tavasin rakkaiden lukijoideni kommentit ja niistä rohkaistuneena päätin sitten kaivaa kapulan housuista ja ryhtyä hommiin. <- suomennettuna = Otin Nokialaisen mobiiliviestimen ja annoin peukun heilua, epäonnistuneesti! Rakas ikkupikkuihQdaa mobiilioopperani otti ja kaatui muutaman kappaleen jälkeen - taas valtaisa meisseli otsassa suunnittelin jo koko blogin taivaaseen ampumista ja kaikkien elämääni tarkkailevien (jonka siis itse vapaaehtoisesti tänne esille kirjoitan, tyhmä?) ystävien ja toverien pettämistä!

En pystynyt pettämään teitä, vaan nyt siirryin astetta epävakaampaan ympäristöön ja turvauduin PC -tietokoneeseeni!

Tosin tämä valtaisa luomisen tuska vaati kaksi vapaapäivää taksista, tolkuttoman määrän nukkumista, turhautumista, makaamista (lepomielessä), sekä yhden tuotantokaudellisen Housea! Btw. uskomattoman koukuttava sarja!
Woela! Tässä sitä nyt ollaan, menossa nukkumaan. XD

Rakkaat lapset, Nasse-Setä jatkaa satuilua huomenna.
(tallennan tämän nyt luonnoksena 8.5.2008 klo 0030)

Hyvää huomenta vaan kaikille, kellohan onkin jo rientänyt saavuttaen kunnioitettavan lukeman 1346! Tulipahan sitten taas löhöttyä urakalla, mitenkähän sitä nyt sitten lähtis oikeen käyntiin...

Klo 1723
Pari kuppia kahvia ja pala kakkoa tuhottuna, eikä vieläkään suurta inspiraatiota, lähinnä valtavaa päänsärkyä ja ärtyneisyyttä, pelottavaa - liikaa lääkärisarjaa!? Viimepäivät ovat tosiaan kuluneet erittäin rattoisasti taksia ajellessa, olihan tässä välissä yksi vappukin. Eipä juuri suuria kerrottavia vapusta - tylsää - ei oksennusta autossa, eikä juuri sekoilevia haalarikansalaisia. Kerran meinas tulla turpaan, mut sillonkin taisin olla hivenen ärsyyntynyt ja tuuppasin ukkelin ulos autosta ja käskin päinua *kröhöm* genitaalialueseen.... Muita suuria saavutuksia, EI. Oikeastaan aika tasapaksua ja tavallista vaeltamista maanpinnalla. Autosta pitäs varmaan ilmastointi tarkastuttaa ja vahatakkin se varmaan pitäis, taksi on maalarilla ja pakollinen loma siitäjohtuen loppuu huomenna.
Kesä on ilmestynyt tässä välissä! Maailma on vihreä, ulkona pasitaa aurinko, on lämmintä ja päivä on kohta pisimmillään. Mahdollisesti juuri nuo syyt aiheuttavat tämän tympääntymisen? Tietää jo etukäteen, että kaikki tulevat suuret juhlat kuluvat auton ratin takana, eikä oikein ehdi nähdä mitä maailmassa oikeasti tapahtuu. Tapahtumien keskipisteessä tietämättä mitään! Luukusta kolahtaa kyllä sanomalehti, ulkolinja on 8mb ja kännyssä on 3G - uutisiin ja päivän tapahtumiin siis pitäisi olla ensikäden kosketus, mutta se televisio! Meiltä puuttuu yhteys ulkomaailmaan kaapeliverkon luomien visuaalisten viestien kautta! Oi miksi LG ei voi tehdä Aikakonettaan kaapelitalouksille soveltuvana? Kaikki ne jotka tietävät jossain maailman kolkasta saatavan television, jossa on mahdollisuudet kaapeli ja antennitalouksiin sisäisellä tallennusmahdollisuudella, tulkoot esiin piiloistaan ja tunnustautukoot minulle tänne nyt ja heti!

(kahvi loppui)

Tieto lisää tuskaa! Koulujen ja kirjojen jälkeen minusta on tullut enemmän kameraharrastaja, kuin valokuvaaja - ärsyttävää! Päässä liikkuu enemmän ajatuksia hienoista teknisistä ratkaisuista ja vekottimista ja vempaimista, kuin kuvallisia ideoita tekniikasta välittämättä. Muistan vielä, kuinka oli kivaa kuvata opittuaan valottamaan kuvan edes suunnilleen oikein, jolloin kuvasta pystyi näkemään saman asian, kuin kuvashetkellä oli silmin nähnyt. Nyt ah rakkaan digitaalisen aikakautemme tuomana oikein valottaminen ei sinällään ole enää haaste, kamerassa on jos jonkinmoiset automatiikat ja kaikkien suosikki - HISTOGRAMMI! Enää et voi siis erehtyä, vaan kuvasi ovat aina valotettu oikein, tai jos eivät ensimmäisellä kerralla, aina voi säätää ja säätää ja säätää ja säätää ARVOJA! Tää päänsärky ei sovi mulle....

(lisää kahvia)

Olenkohan mä oikeesti näin kiukkunen, katkeroitunut ja äkäinen vanha setä? Sellasen kuvan mä alan vähitellen itsekin itsestäni saamaan, kun näitä täällä kirjoittelee. hmm... Toisaalta, eikös tällasta blogia pidetä juuri siitä syystä, että päästään vinkumaan maailmalle sitä, mikä eniten pännii? Tuskin ketään kiinnostaa, jos alan täällä hehkuttaan sitä, kuinka paljon mä rakastan keväisiä voikukkia ja niiden iloisen keltaisia kukintoja. Vai olenko väärässä? (ja huom! voikukassa ei ole kukka, vaan se on kukinto!) <- huomatkaa! heti astuu esiin epäilevä kärttyinen setä sisältäni!

NII JOO!
Kävin sit tiistaina hammaslääkärissä..... En sit vissiin vähäänaikaan ole sielläkään käyny. Maanantaina ko söin aamulla leipää, jäi sit joku halvatun siemen poikittain hampaiden väliin ja siitä se sitten lähtikin, pieni reijän alku osoittautuikin pikkasen oletettua suuremmaksi! Kulmahampaan pinnote oli vähän vauriolla, sen olin kyllä jo huomannut, mut sit tämä ikkupikkuriikkinen siemen päätti osottaa sen, että siellä vaurion alla oli sitten hammaspeikko jyllännyt oikeen kunnolla! Putos nimittäin puolihammasta ruuansulatukseen! Onneks sitten löyty seuraavaan aamuun peruutusaika ihan kunnalliselta puolelta, ettei tarvinnu jonottaa kolmee kuukautta, tai maksaa itteensä kipeeks yksityisellä. Mitäs siinä sit, tohtori kurkkas suuhun ja totes: "Täällähän on iso reikä, käydään hommiin!"
Siitä se sitten nappasi sulosointisen poran kouraansa ja antoi soittaa - ilman puudutuksia tai muita mukavuuksia. En tiedä, mutta olen elämässäni kokenut jos jonkinlaista kipua ja särkyä, mut kyllä ehdottomasti kaiken voittaa auki porattu hammas, johon sitten pikkusen lääkäri tujauttaa paineilmaa aa aaa aaaaaa..... *kyynel vierähtää jo ajatuksesta*
Ihana tunne, ihana!
Noh, nyt on puolet kulmahampaasta muovia, eipähän tarvi pelätä ulkomailla, et kukaan tulee nukkuessa ryöstään mun kultahammasta!

Mulla on nyt vähän tää aikajana katkolla, mitä mä oon jo kertonut ja mitä en, tai site mitä ylipäätään on tapahtunut ja koska. =)

Tänään starttas klo 1600 paikallisen kameraseuran kuvamaraton, kattelin sähköpostista nuot aiheet ja totesin olevani edelleen ythä kiinnostunut koko asiasta, kuin ennakkoon oletinkin - Ei nappaa sitten yhtään! Yritän tässä piestä itseäni henkisesti päähän ja saada itseni avaamaan kameralaukun, purkamalla monta viikkoa kortilla lojuneet kuvat koneelle ja lataamaan akut, jos se vaikka sitten innostaisi kuvaamaan jotain? Ainakin olis kamat sellasessa valmiudessa.
Kolmas kuppi kahvia ja 400mg buranaa - johan alkaa päänsärky perääntyyn!

Kaikille pyhä päivä 21.5. 2008 lähestyy! Kaksi suurta kiekkoa tippumassa maailmaan - YUP:n uusi levy Vapauden kaupungit, sekä SARA:n lätyskä Veden Äärelle! Kyllä on sitten paljon kuulosteltavaa, molemmat kun pitää ehdottomasti saada!

Rationaalinen ajattelu ja järjestelmällisyys?

Pistin tässä samalla soimaan musiikkia luureihin, muttei tästä taas mitään tule. Jumituin sitten kuuntelemaan hyvää rallia, eikä se vähäkään kirjottamiseen keskityyminen tunnu onnistuvan.
Sekin on yksi asia, mikä saa mut ärsyyntymään, musiikki nimittäin.... Ei sinällään musiikki, vaan se etten ole koskenut tuohon perhanan trumpettiin vähään aikaan ja se vähäkin osaaminen tuntuu kuihtuvan! Siitä tulee sellanen turhautunut fiilis, unohtaa jotain jonka eteen on kuitenkin nähnyt taloudellisesti ja ajallisesti vaivaa. Mulla tosin on siitä harvinainen trumpetti, et siinä on neljä kieltä ja narunpäässä mökästin! (sisäpiiri ainakin tunnistaa, mistä kapistuksesta on kysymys)

Jottei tästäkään tuokiosta synny liian johdonmukainen, mainittakoon myös tiskien selättäminen, josta pitäisi ottaa vyörytysvoitto.
Murrr..... =/

Jaapas, eipä taas tullut mitään tähdellistä sanottua, mut voisin silti mennä vaikka tekeen ruokaa (lämmittään siis pakastepizzan) ja ihmetteleen, joskos tänään sitten vaikka sais jotain hyödyllistä aikaseks.

Kuulemisiin teille oi te rakkaat kirjallisten raapustusteni tavaajat.
(8.5.2008 Klo 1839)