Jo toistamisene saman illan aikana!
Mistä tämäkin sitten kertoo, tarpeesta tuoda itseään esille, vai halusta saastuttaa maailmaa suomenkielisellä tekstisaasteella? Höhöhöö.... Hällä väliä! Mähän kirjotan täällä jos mua huvittaa! Iskipäs teiniangstangstangst....
Jee... elikkä kello löi juurikin 2200 ja ajoin illan kolmannen keikan! Kiirettä pitää kuitenkin.... Töihin on tultu kuitenkin jo 1710, rahaa on koossa n. 50€ josta 33% on mun (miinus verot), eli mulla on jo kymppi omaa rahaa tienattuna, jonka taas voisi jakaa tuntipalkaksi, eli 10€/5h = 2€/h!
Ei se ihme oo, et ihmiset kiukuttelee viikonloppusin, kun ei taksi olekaan heti puhelun jälkeen ovella, et on sitä hyvä viivytellä, kun taksinkuljettajat on niin hyvätulosia ja rikkaita!
Ensimmäistä kertaa voisin oikein kirjoittaa voimasanan ja todeta, ettei tässä kyllä jumalauta kannata lähteä laskemaan perseelleen arvoa, perseellä tätä duunia nimittäin tehdään ja se kyllä kuluu täällä möllöttäessä! Syö tää homma kyllä muutenkin miestä ihan rotan lailla, valvoa nyt yöt läpeensä ja sit pitäs kuitenkin pystyy tekeen päivälläkin duunii ja jossain välissä tässä on kuitenkin kouluakin käyty ja hiljakseltaan (tässä kohtaa toinen puolisko tuhahtais ja toteis: "Tosi hiljakseltaan") kämppääkin koitettu ehostaa. En mä nyt mikään elvis tahdo olla, mut kyllä sitä joskus sellanenkin olo saa olla, et on ylpee siitä mitä on tehnyt! Vai eikö?
Asiasta taasen ihan tuhanteen, jos tässä tekstissä näkyy jotain kummallisi brrr brrr merkintöjä, johtuu se siitä, että tämä perhanan bloggeri ei ymmärrä entterin käyttöä kappaleiden luonnissa. Yritänpä siis epätoivoisesti tuupata tänne tekstin sekaan koeluontoisesti komento luoda sitten niitä välejä, kohtahan se meille selviää, oliko työ täysin turhaa.
Johan alkaa olla vilkasta, kaks kyytiä jo melkein peräjälkeen! Puolen tunnin päästä tulee juna ja tunnin päästä pitäs laskeutuu viimenen lento... Tässähän voi joutua melkeen tekeen töitä, mikäs nyt neuvoksi? =) No joo, huonoo huumorii, mut minkäs teet. Täällä kun notkuu ni väkisinkin jotain noista vanhoista parroista tarttuu, jos ei muu ni kuljettajahuumori.
Nyt kello onkin jo suorastaan kiirehtinyt 2310
Paljon tekstiä turhasta. Yritänpähän ainakin leikkiä aktiivista ja hyödyllistä ajattelemalla lapin yliopiston av -viestinnän pääsykokeiden ennakkotehtäviä, eli yritän kuunnella radio Suomipop:ia uudella ajatuksella, eli ylipäätään ajatuksella. Pyrkimyksenäni kiinnittää erityistä huomiota vanhojen klassikoiden sanoituksiin ja pohtia, miten mahdollisesti kymmeniä vuosia vanha sanoitus voi edelleen soida radiosoitossa ja miksi vielä nykyisetkin sukupolvet osaavat ko. kappaleiden sanat ulkoa? Tietystihän nämä edellä mainitut seikat kulkevat käsi kädessä, jos biisi soi radiossa, on se tietysti todennäköisempää jäädä mieleen. =) Juuri tästä syystä oletettavasti tällainen pohdinta onkin laitettu ennakkotehtäväksi, jotta nähdään pyörittelevätkö ihmiset näin ympäripyöreää asiaa kuin purkumia, vai osaako joku todellakin tulkita ja pohtia asiaa vakavalla tasolla. (enkä varmasti erehdy täällä pohtimaan asiaa yhtään tämän syvemmin, ainakaan ennen huhtikuun loppua) ;)
Jaa että niin.... Veinpäs siinä sitten yhden puolitutun autokoulunopettajan himaan ja hetkellisten keskustelujen jälkeen tuli mieleen, josko sitä sitten vaikka ihan oikeesti lähtis suorittan loputkin aakkoset ajokorttiin, voispahan sit valita ihan minkä tahansa kumipyörillä kulkevan häristimen, paitsi PASIN! Nytkin silti aakkoset riittää kakspyöräsestä telipyöräseen ja kaikista löytyy jopa ajokokemusta. Autokoulunopettajan urakin joskus jopa pohtinut, mut se on niin lyhyentähtäimen suunnitelma, tarkoitan lähinnä keskimääräistä aikaa, jonka valmistuneet ajo-opettajat viettävät toimessaan - n. 3,5v. Eipä tuokaan yhtälö kovin hyvältä kuulosta! Käynpä pari vuotta koulua ja teen töitä toisen samanverran, jonka jälken lähdetään uudelleen kouluun lukemaan vaikka floristiksi, eikä enää ikinä tahdota nähdä pölkkypäisiä ihmisiä, vaan tungetaan niille valmis kimppu nekun eteen. Vai onko tämä nykyaika mennyt tällaiseksi täydellisyyden ja "rakastumisen" tavoitteluksi kaikilta osa-alueiltaan? Rakastuminen on ihnan kivaa, oikeestaan rakastuminen on parasta mitä elämä voi antaa, mutta mitenkäs sitten kun asioita pitää vain sietää ja eteenpäin pitää jaksaa ja sinnitellä? Rakastuminen on jännä tunne, se todellakin ruokkii, potkii, lepää ja jaksaa sinun itsesi puolesta. Sen vuoksi on valmis tekemään lähes mitä tahansa. Tässä asiayhteydessä en tarkoia rakastumisella pelkästään kahden ihmisen välistä rakastumista, vaan kaikkeen uuteen tykästymistä, innostumista ja paloa joka saa jaksamaan ja tekemään hulluja asioita hulluja määriä hulluissa ajoiossa. Kaiken hulluuden jälkeen seuraa väsymys, turhautuminen ja luovutus, uuden rakkauden ja palon odotus! Itselläni on erittäin paha kriisi nykyisen työni kiinnostavuuden parissa, palo auton rattiin on kovin alhainen ja nyt kaivattaisiin uutta intohimoa, jota voisi alkuun vain turvallisesti treffailla ja myöhemmän tutustumisen jälkeen siirtyä seuraavalle askeleelle kohti vakituista duunia. Edellisessä suhteessani etenin aivan liian nopeasti seuraavalle tasolle ja sain tuta pettämisen karvaan kalkin. Ei pitäisi antaa itseään, jos ei ole täysin varma toisesta osapuolesta. Se on vittumaista, jos itse ajattelet olevasi reilu sairaslomittaessasi toista ja teet molempain duunin yhden miehen jaksamisella, etkä saa vastapalveluksena edes minimiä muistamista tehdystä työstä. Palkka kun jää maksamatta - tarkoittaa hankaaluuksia erinäisten perivien tahojen parissa. Tietyssä mielessä palo duunia kohtaa sai oikeastaan vielä voimakkaamman liekin, suorastaan bensaa nuotioon!
Ehkä näistä pikkuriikkisistä seikoista voitte päätellä, miksi olen toisinaan NIIN kovin riemastanut istuessani tuijottamassa yön pimeää sadetta.
Apinan pakinat näyttävät lähtevän kohtuullisesti käyntiin. Avaudutaan kertarysäyksellä sitten kunnolla, mitäs sitä turhaan pidättelemään, kun kerran on sanottavaa, niin kerrotaan asiat pois ja siirrytään seuraaviin. Elämä on siitä hassun hauskaa, että aina sattuu ja tapahtuu jotain, vaikkei tapahtuisikaan, aina voi kirjoittaa ei mistään! Tässäkin on pitkä litania siitä, miten voi yhden yövuoron kuluttaa ei mihinkään. Yksi suurin syy tämän bloggaamisen löytymiselle löytyy agilemessengerin maksullisesta nykyversiosta! Olisin ko. palvelusta valmis vaikka maksamaan, mutta käsittämättömästä syystä juurikin tämä käyttämäni mobiilihirvitys ei sitten tue mesen uusinta versioo!!!! =/ mörrrr.......
Luettuasi tänne asti, voit luvallani taputtaa itseäsi selkään ja todeta olevasi mun hyvä hyvä hyvä ystävä, muuten sä et olis viittinyt lukea tällasta saissee näin pitkään. Olen siis hyvin otettu kiinnostuksestasi minua kohtaan ja toivotan sinulle erittäin hyvää syntymättömyyspäivää. Kutsun sinut teelle, jahka kerkeän paikan vaihdoltani! =)
