är rär rär rär....

Olen valtava peto ja tulen ja puhkun ja puhisen teidät kaikki nurinhalkipoikkiriksraksrikki!!

Siitäs saitte, te kaikki turjakkeet ja ruojan luomat mulkosilmäiset rupikonnat...
Nakkelen suolaa ja syleksin nähdessäni sinut ylittämässä katua! Pukeudun peninkulmasaappaisiini ja tallaan varpaillesi kadoten kauas yön pimeään!
Tukehdutan sinut myrkkyomenaan, jotta voin suudella sinut hereille yhä uudestaan ja uudestaan kunnes tahdot viiltää itseäsi värttinällä, kietoutua ruusupensaaseen ja nukkua kivisellä alustalla sata vuotta!
Olen noita, joka kiroaa sinut ikuiseen elämään, olen lohikäärme, jonka tulivuoriakin kuumempi liekki sinua helvetin lailla korventaa!
Olen vesi joka hiljaa kiduttaen kuluttaa kovimmankin kallion, olen pakkanen joka saa uurteissa olevan veden jättyen räjäyttämään halkeamat. Olen susi joka mummot syö, metsästäjä joka vatsat viiltää. Ruma ankanpoika joka silmään teitä ivaajia nokkii, Pinokkio joka puujaloin teita sääriin potkii!

Nyt kun olen suorittanut tämäniltaisen velvoitteeni iltasatujen saralla, toivotankin teille rakkaat lukijat oikein hyvää ja rauhallista yötä!
(katsoithan sänkysi alta, olenko sittenkin siellä)